Kurre Cup IV 2012

Vihdoin tuo kauan odotettu Kurre Cupin kauden 2012 viimeinen osakilpailupäivä koitti. Venekuntaamme kuului tällä kertaa Eki ja Teemu, minun toimiessa kipparina. Kilpailussahan yhteen venekuntaan saa kuulua korkeintaan kolme henkilöä ja punnituksessa huomioidaan korkeintaan viisi kalaa. Sallitut kalalajit ovat hauki, ahven ja säyne. Lisäksi myös suurimman kalan saanut henkilö palkitaan. Kilpailuaika on kolme tuntia, sisältäen siirtymät, eli kyseessä on erittäin hektinen ja haastava vääntö. Kilpailun tuoksinassa surmatut kalat eivät myöskään kuole turhaan, sillä mikäli saamamiehet eivät niitä itse halua, ne päätyvät Vaasan kissatalolle ja sen myötä hyvään tarkoitukseen.

Oops, ei muuta kuin sahaamaan.

Kilpailu ei alkanut kannaltamme kovinkaan vakuuttavasti, sillä tavaroiden nostelun tuoksinassa Ekille kävi pieni onnettomuus. Kalojen säilytyslaatikon ja vavan nostaminen yhtäaikaa ei ollut kovin hyvä idea, sillä jotenkin siinä vain sitten kävi niin, että Ekin 9-jalkainen vapa lyheni 8-jalkaiseksi, eikä Eki ollut ottanut varasettiä mukaan. Onneksi kuitenkin heittopituuksilla ei tässä kisassa ollut juurikaan merkitystä, joten perinteinen puukkokorjaus ja perukkeen sitominen uudelleen ratkaisi ongelman.

Lopulta oli startin aika. Veneet kerääntyivät lähtöalueelle ja tunnelma oli odottava, mutta kuitenkin leppoisa. Moottorit säksättivät, joka puolelta kuului rentoa huulen heittoa. Sitten kuului laiturilta kilpailun johtajan huuto ja samassa veneet lähtivät liikkeelle kaasu pohjassa. Oma paattimme ei ollut sieltä nopeimmasta päästä, mutta emme kuitenkaan jääneet mitenkään ratkaisevasti, vaan pääsimme lopulta suunnittelemaamme aloituspaikkaan ennen muita. Monet veneet jatkoivat kohti kilpailualueen ulkoreunaa, meidän taktiikkanamme oli aloittaa läheltä ja tehdä kierros ensin Gerbyn puolella ja sen jälkeen koukkaus laivaväylän yli alueen Sundomin puoleiselle laidalle.

Ensimmäinen paikka tuotti nopeasti tulosta. Eki kelasi arviolta 600-grammaisen pikkuhauen veneeseen helposti ja varmasti. Nopea tainnutus ja kala laatikkoon. Vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään jättiläinen, olimme tyytyväisiä ja täynnä intoa. Peli oli avattu! Jatkoimme alueen piiskaamista toiveikkaina, mutta vaisua oli. Lopulta Ekille tärähti vielä toinenkin hauki kiinni, mutta ikävä kyllä kala irtosi pian tärpin jälkeen.

Jatkoimme eteenpäin kohti seuraavaa aluetta. Myös siellä olimme saaneet Ekin kanssa kalakontakteja maanantain tiedustelureissulla. Kokeilimme kaikenlaisella kalustolla erilaisista paikoista, mutta tällä kertaa kuitenkaan kaloista ei ollut tietoakaan. Seuraavat reilu puolitoista tuntia kuluikin vailla tärpin tärppiä, joten nopean alun jälkeen alkoi epätoivo iskeä päälle. Samoihin aikoihin kilpailevassa venekunnassa olevalta Fopalta tuli lyhyt ja ytimekäs tekstiviesti: "Paskaa".

Kilpailuaikaa oli jäljellä n. tunti, kun kurvasimme Sundomin puolelle. Ensimmäinen paikka on aina ollut lähes pomminvarma, joten pienen pieni toivonkipinä oli edelleen ilmoilla. Muutama heitto ja mulle tärppi! Väsyttelin pienen limatuubin rauhallisesti ja nostin sen veneeseen. Pappia perään ja laatikkoon. Reekasimme saman paikan uudelleen ja taas jysähti. Tällä kertaa kala oli jo hieman vauraampi. Väsyttelin hauen huolellisesti ja muutaman syöksyn jälkeen kaappasin sen niskaotteella kyytiin. Komea yksilö, paino arviolta kolmen ja puolen kilon luokkaa.

Aika alkoi käydä vähiin, mutta ehtisimme vielä kokeilla yhtä paikkaa. Ohjasin veneen erääseen lahteen missä tiesin olevan usein paljon pienempiä haukia. Kilpailuaikaa oli jäljellä alle puoli tuntia ja arvioni mukaan olimme n. 20 minuutin matkan päässä maalista, joten kalastusaikaa ei ollut kuin muutama minuutti. Jälleen mulle tärppi ja kala kiinni! Ihan ok, arviolta reilu puolitoistakiloinen vihertorpedo. Kiire oli jo melkoinen, joten vedin kalan veneen viereen nopeasti ja yritin nostaa kalaa, mutta se irtosi juuri kun olin ottamassa siitä otetta. Seurasi vuolasta kiroilua ja eläimellistä huutoa. Ehdimme vielä heittää muutamat pikaiset heitot, mutta kaloja ei enää näkynyt ja olimme pakotettuja aloittamaan paluumatkan.

Lahjoituksemme kissatalolle.

Hana pohjassa punnitukseen, kello näytti minuuttia vaille määräajan kiinnittyessämme laituriin. Laatikko kantoon ja pikakävelyä puntarille. Tuloksemme oli 4490g kolmella kalalla. Nähtäväksi jäi mihin se riittäisi, mutta kärkisijoista ei ainakaan tarvitsisi haaveilla.

Lopulta tulokset olivat selvillä. Sijoituksemme kauden viimeisessä osakilpailussa oli kuudes, voittajajoukkueen tuloksen ollessa ihan mukavat 12015g. Kilpailun suurin kala oli 4310g hauki. Lopussa karkuuttamani kala jäi harmittamaan, sillä sen myötä olisimme nousseen yhden pykälän tulosluettelossa ja päässeet jopa palkinnoille. Kun joka kilpailuun kuuluvissa loppuarpajaisissakaan ei onni ollut myötä, lähdimme tällä kertaa tyhjin käsin kotimatkalle.

Palkintopöytä.

Kurre cup-kausi oli tämän myötä paketissa. Emme juurikaan päässeet nauttimaan menestyksestä kyseisessä kilpailussa, mutta emme jääneet harmittelemaan sitä. Kilpailualue on meille suurelta osin lähes tuntematon, joten odotuksetkaan eivät järin korkealla olleet. Tietämys alueesta ja sen ottipaikoista lisääntyy koko ajan, joten ensi kaudelle tavoitteenamme on luonnollisesti parantaa sijoitustamme ja päästä edes jossain osakilpailussa palkintosijoille. Kiitos kalakavereilleni ja kaikille kanssakilpailijoille, ensi vuonna nähdään taas Kurre cupin merkeissä!

Kalamiehet koolla punnitusalueella.